Reissussa: Koh Tao

Kun matkasta on kulunut tarpeeksi aikaa, alkaa epäillä jo omaa muistiaan. Mitä me edes teimme? Missä söimme? Olimmeko me koko reissussa? Kuvasaldosta päätellen jotain on kuitenkin tullut tehtyä.

Vuorossa siis vihdoin Koh Tao. Koh Samuin reissuraportin voi lukea täältä.

KOH TAO
Suurine kivilohkareineen hieman Seychellejä muistuttava saari on kuin reppureissaajien oma koti. Minne tahansa meneekin, vastaan tulee noin parikymppisiä, iloisia lomalaisia, jotka asuvat saarella mahdollisimman edullisesti ja käyttävät rahavarantonsa hauskanpitoon. Ja sukeltamiseen.

Suurin osa palveluista on sijoittunut saaren päärannalle, Sairee Beachille, minkä johdosta muilla rannoilla meno on huomattavasti rauhallisempaa. Tosin Sairee Beachin vilkkaus ei ole lähelläkään Koh Samuin Chaweng-rannan vilskettä. Majoituimme itse ensin neljä päivää Sairee Beachilla, loppulomaksi siirryimme saaren toiselle puolelle Tanota Baylle.

Kompaktin kokoisella saarella on helppo liikkua skootterilla tai kevyellä moottoripyörällä. Tosin maasto on sen verran jyrkkää ja kuoppaista, ettei edes skootterilla pääse joka paikkaan. Muutamille rannoille kulku tuntuu onnistuvan vain nelivetomaasturilla. Saari vaatii toisin sanoen kohtuullista kuntoa, jos haluaa ajamisen sijaan välillä kävelläkin.

Rannat ovat Taolla rauhallisemmat kuin Samuilla. Myös uiminen onnistuu huomattavasti helpommin kuin naapurisaarella, vaikka useilla rannoilla pohja onkin varsin korallipitoinen. Vesi on korkeammalla ja pohja syvenee nopeammin. Asia voi toki olla toinen eri kausien aikaan.

Saarelle pääsee ainakin Koh Samuilta kätevästi speedboateilla, matka-aika on parisen tuntia.

MAJOITUS
Jos saarelle matkustaa high seasonin aikaan, kannattaa majoitus varata etukäteen. Low seasonin myötä bungaloweja ja huoneita luulisi olevan helpommin saatavilla paikan päältäkin. Me varasimme Koh Samuin tavoin majoitukset ennakkoon, mikä oli hyvä päätös. Saari oli täynnä reppureissaajia, ja sääliksi kävi niitä nuoria, jotka joutuivat yöpymään paljaan taivaan alla.

Ensimmäinen majapaikkamme oli päärannan eli Sairee Beachin eteläkärjessä sijaitseva In Touch Resort. Paikka oli reissumme edullisin. Noin parillakympillä per yö ei voi kuvitellakaan saavansa mitään luksusta, joten karu betoninen bungalowi oli sitä mitä etukäteen ajattelimmekin: yksinkertainen ja varsin alkeellinen koti neljäksi yöksi. Ajoi kuitenkin asiansa, ötököitäkin oli yllättävän vähän.

Resortin oma rantaravintola oli juuri sellainen, jollaiseksi ravintolat helposti kuvittelee Thaimaahan matkatessaan: rento löhöilymesta, jossa sai viettää halutessaan vaikka koko illan. Terassi kohosi lähestulkoon meren ylle ja paperilyhdyt loistivat pimeässä illassa pientä tunnelmavaloaan.


Loppulomaksi siirryimme saaren itäpuolelle Tanota Baylle, Montalay Beach Resortiin, jolla oli myös oma sukelluskeskus. Paikka sijaitsi pienellä, karkeahiekkaisella rannalla ja sen verran vaikeakulkuisen tien päässä, ettei ihan heti tullut mieleen lähteä joka ilta ajelemaan saaren länsipuolelle. Sitä tosin halusimmekin: lähes totaalista eristäytymistä muista paikoista.

Vaikka resort oli tyylikäs, siisti ja korkeatasoinen, olisi palvelussa ollut parantamisen varaa. Onneksi tässä ei nyt oltu muutenkaan luksusloman perässä. Ravintolan ruoka on tosin maininnan arvoista: sekä thaimaalaiset että länsimaiset annokset olivat erittäin hyviä.

SUKELLUS
Koh Tao on yleensä se maailman kolkka, jossa jengi suorittaa sukellusluvan. Kurssien ja sukelluksien hinnat ovat matalat ja kohteet pääosin helppoja. Helppous ei tosin aina tarkoita tylsyyttä, vaikka kieltämättä odotin hiukan parempia näkymiä.

Kävimme ensimmäisenä päivänä Scuba Tune Up -kurssin, jossa neljän tunnin aikana virkistettiin muistia BCD:n ja muiden tarvittavien välineiden käytöstä, kerrattiin käsimerkit ja säännöt sekä suoritettiin pakolliset testit ennen syvempiin vesiin menemistä. Valitsimme saaren noin miljoonasta sukelluskeskuksesta saaren vanhimman ja samalla suomalaisen Koh Tao Diversin, jossa oli leppoisa meininki, ihmiset mukavia ja sukellusryhmät pieniä. Majoituimme myös sukelluskeskuksen vieressä, joten valintamme oli siinäkin mielessä looginen. Oli kuitenkin hassu sattuma, että divemasteriksemme sattui ns. "oman kylän poika" Joensuusta. Maailma on tosiaan pieni.

Sukellusreissut olivat alunperin koko matkamme ydin. Tarkoitus oli sukeltaa koko Koh Taolla olomme ajan, vaihdella ehkä sukelluskeskusta ja näin ollen nähdä vähän erilaisia tyyppejä siellä maskien takana, mutta pääosin nauttia vain vedenalaisesta elämästä. Se haave typistyi kohdallamme muutamaan päivään. Olin jo Tune Upin aikaan lievässä vatsataudissa, joka saavutti lakipisteensä neljännen sukelluksen jälkeen. Oksennuskaaret sukelluslaivan kylkeä pitkin tuskin unohtuvat kovin helposti. Muiltakaan läsnäolleilta. Mies sairastui vuorokausi minun jälkeeni. Siinä me makoilimme huoneemme sängyllä kylmä hiki otsalla ja katsoimme, kuinka naapurista lähti joka aamu sukelluspaatteja uusille reiteilleen. Vitutti, mutta elämä on.

Mieleenpainuvin omasta neljästä sukelluskohteestani oli vähän muista dive siteista kauempana sijatseva Chumphon Pinnacle. Jättimäinen graniittilohkare koralleineen, virtauksineen ja värikkäine kalaparveineen oli huikea elämys - ainakin sen ajan, kun sitä ehdin heikolta ololtani ihastella. Kohde ei ilmeisesti sovi aivan kokemattomille, johtuen nimenomaan paikan virtauksista ja syvyydestäkin (noin 30 metriä). Hankalaa teki välillä itselläkin, kun sekä laskeutuessa että noustessa köydestä joutui pitämään kiinni lähes kaksin käsin. Samalla regu meinasi lähteä virtauksen mukana omille teilleen. Mies kehui Chumphonin lisäksi Pig Bayta, jota en harmikseni ehtinyt kokemaan.

Matkat sukelluskohteille ovat suhteellisen lyhyet ja aika menee yleensä varusteiden toimintakuntoon kasaamisessa. Koska kohteet ovat täynnä sukeltajia, on keskusten pitänyt jaksottaa sukelluksensa. Aikaisimmat laivat suuntaavat merelle jo kahdeksalta aamulla, myöhäisemmät vasta lähempänä puolta päivää. Koska dive siteille ei voi näin ollen mennä milloin vain, tekevät keskukset yhdellä laivareissulla kaksi eri sukellusta. Kohdetta toki vaihdetaan välissä. Koh Tao Divers aloitti sukelluksensa aina kympiltä, takaisin maissa olimme viimeistään kahden aikoihin.

Mies ehti kokeilla kahden sukelluksen verran myös saaren toisella puolen sijaitsevaa saksalaista Diving Calypsoa, jonka omistaja oli kuulemma mukava, ketjussa tupakkaa polttava vanha hippi. Kuulosti just hyvältä.

Jos dyykkaus ei kiinnosta, pystyy saaren ympärillä myös snorklaamaan. Emme kuitenkaan vuokranneet snorklausvälineet kuin kerran, ja silloinkin uimme vain hotellimme varsin värikkäässä korallirannassa.

TEKEMISTÄ JA NÄKEMISTÄ
Saarella vain sukelletaan ja snorklataan. Turha kuvitellakaan tekevänsä jotain muuta. (Ellei halua harrastaa lisäksi kukkuloiden valloitusta ja eri rantojen kiertämistä skootterilla. Teimme kyllä sitäkin.)

Pari sanaa skootterin vuokraamisesta: kannattaa ottaa menopelistä yksityiskohtakuvia heti vuokrausvaiheessa, joista näkyy muiden vuokraajien jäljiltä joka ikinen naarmu ja kolhaisu. Pahimmassa tapauksessa (jos niin ei tee) vuokraamo veloittaa sinisilmäiseltä kuskilta lähestulkoon koko skootterin hinnan, syyttäen naarmuja uusiksi. Valokuvaaminen omistajan läsnäollessa kertoo jo sen, ettei vuokraajaa olekaan ihan niin helppo huijata. Sitä nimittäin yritetään tehdä joka firmassa. Meillä vuokraus sujui onneksi hyvin, vaikka käytimmekin skootteria vain päivän ajan.

RUOKA
Toisin kuin Koh Samuilla, emme jaksaneet Taolla enää kovin paljoa kierrellä eri ruokapaikoissa. Ensimmäisen majoituksemme In Touchin rannalla sijaitseva löhöilyravintola oli yksinkertaisesti niin hyvä ja halpa, ettei kauemmaksi huvittanut lähteä kuin pari kertaa. Onneksi kuitenkin lähdimme. Keskustasta nimittäin löytyi Mondo-matkaoppaankin kehuma Barracuda-ravintola, jossa sai länsimaalaista ruokaa thaimaalaisella twistillä. Todella hyvää! Loistoruokaa sai myös Whitening-rantaravintolasta, joka nimensä mukaisesti oli sisustettu valkoiseksi. Drinkit saavat erityismaininnan, osa oli nimittäin oluttuopin kokoisia.

Toisella puolen saarta tuli syötyä lähinnä omassa resortin ravintolassa. Vatsatautisena ei kovin jaksanut kävellä kauemmaksi.


ALL IN ALL
Pidimme Koh Taosta ehkä aavistuksen enemmän kuin Koh Samuista (lukuunottamatta Samuin länsirannikoa, joka oli matkamme paras pysäkki). Syynä lienee ollut lähinnä saaren pienempi koko, vaikka se vetikin turisteja sisäänsä melko lailla saman määrän. Pienempi on silti aina sympaattisempi ja helpommin lähestyttävämpi, toki välimatkatkin ovat lyhyempiä joka paikkaan. Ja olihan Tao kuitenkin sukellukseen keskittyvä saari.

Molemmat olivat elämyksellisiä matkakohteita, mutta kummastakaan ei syntynyt kunnollista "wau"-fiilistä, mikä voisi ajaa meikäläiset samojen maisemien ääreen yhä uudestaan. Vähän samaa voisin veikata Malediiveista ja Mauritiuksesta: kivahan ne olisi joskus kokea, mutta en usko että haluaisimme palata kyseisille saarille enää toistamiseen. Rehellisempää matkailufiilistä löytyy varmasti alueilta, joita ei ole rakennettu pelkästään turisteja varten. Tai pikemminkin: joissa paikallisväestö on vielä suuremmassa osassa kuin turistien kävijämäärät.

5 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Rakastuin snorklaukseen Ausseissa, jossa kokeilin sitä ekan kerran, mutta sukellus vaatisi vielä jonkin verran enemmän uskallusta :) Ehkä joskus pääsisi taas ihastelemaan vedenalaista kauneutta!

    VastaaPoista
  2. Voi ihana matkapäiväkirja jälleen! Sähän voisit kirjoittaa suoraan opuksen näiden pohjalta :) Ja Taikuissa koukkuunnuin itsekin snorklaukseen, olisi ihana päästä taas vaan lillumaan veteen ja tuntitolkulla seurailla vedenalaista maailmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jättää matkakirjat ihan muille tyypeille ;) Snorklaus on kyllä kivaa, mut suosittelen myös sukelluksen testaamista!

      Poista
  3. Jes, kiitos matkavinkeistä ja oli kiva kuulla miten teidän reissun toinen puolisko meni :) Erityisesti sukelluksesta kertovan osion luin täällä silmät suurina, yllätys yllätys.

    psst. ihania kuvia jälleen!

    VastaaPoista